Tänään auto vietiin omistajalle takaisin ja hiano siitä tuli.
Ennen luovutusta kuitenkin kiillotettiin käsin helmoissa olevia karheita sumurajoja.
Ja kuten huomata saattaa suojateippaukset olivat hieman pettäneet tiivisteiden kohdalta...
... mutta maali lähti kiltisti pois kun vähän rapsutteli mattopuukolla tai kynnellä.
Tuolla tavalla kivasti.
Kelpo auto siitä saatiin ja ykköset teki töitä ahkerasti.
Yllä olevaa kuvaa otattaessa kysäistiin Sallan kanssa josko joku (Vaikkapa opettaja) menisi poseeraamaan auton viereen, MUTTA EI! On se kumma kun kaikki lähistöllä olevat hyppää seinän viereen tähän tapaan.
Häpeäisivät. Millä ne nyt luulee että saan blogini kävijälaskurin raksuttamaan säännöllisesti, kun kukaan ei ole poseeraamassa autokuvissa!
Nooh, annettakoon anteeksi tämän kerran.
Ja sehän on sillä tavalla että tuutorointimme on ohi nyt. Huojentunein mielin voimme todeta että hyvinhän se meni: Vältyttiin henkilövahingoilta ja mittaavilta tuhoilta. Lopputuloksesta tuli hyvä, tuutorit oppivat juttuja ja toivottavasti orjam... ehem siis ohjaamamme oppilaatkin.
_________________________________________
Ooppelin lisäksi puuhailtiin Chevrolet -kellojen parissa. Eipä siinä muuta kun välihiottiin ne #800 hiomapaperilla ja karhunkielellä. Hiomiseen meni kyllä harmillisen kauan kun niihin oli tahtonut tulla tuollaista valuman tyylistä. Huomena ne lakataan taas kerran.
Ja oli kyllä melkolailla onnistunut päivä vaikkei paljoa keretty tekemäänkään. Sallan kanssa oltiin sen verran skarppina ettei saatu osaksemme kuin yksi facepalm Juhan osalta.
Tietämättömille tähän tapaan.
Mielestäni henkevä keskustelu liimapaperin uudelleenkäyttötavoista, kuten rintakarvojen vahauksen yhteydessä, oli kuitenkin hyödyllinen oppimiseni kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti