Nissanin hirviö puskuri, kittausta ja hiohiontaa

Perrhaana kun eilen jäi kamera kotiin mutta siis puskurin parissa edelleen. Nyt tarkoitus olis hakea oikeita muotoja lasikuitukitillä.

 Eilen kaivoin sillä perus hioma hommelilla tuosta tuon kolosen.

 Nyt vaan kittiä ja hiontaa, kittiä ja hiontaa ...

 Ja joku kurjimus vei sen puskurille tarkoitetun pidikkeen, mutta en kehtoo mennä vaatimaan sitä takaisin kun kyllä työskentely tuossa pöydälläkin onnistuu.

 Hondan katteita kittasin eilen hitusen kun oli aikaa. Toivottavasti ne saavat piakkoin väriä ylleen.

Kotitehtäviä:

Omistan koskelusnäytöllisen kännykän sekä Ipodin, mutta blogitus tuntuu helpoimmalta läppärillä. Omalla kameralla napsin kuvia ja kotona päivitän blogin läppärilläni.

Saimme kouluun oppilas tietokoneet (kovin hyödyllisiä ovat jos esim. koulun kamerasta tarvitsee siirtää kuvia omalle muistitikulle ja muutenkin), Ipadeja ja Ipodeja (Niitä laitteita en ole hirveämmin tarvinnut mutta kyllä niillä näyttäisi käyttöä olevan).

Mielestäni tämä some-koulutus(?) ja blogitus on oikein hyvä tapa oppia. (Kuten aikaisemminkin olen maininnut) Blogittaessa täytyy miettiä päivän aikana tehdyt työt niin että ne saisi selkokielisesti (onko edes sana? :D) kirjoitettua tänne. Ja tälläisen sosiaalisen median käyttämisen opettelu on varmasti hyödyllistä oppilaan tulevaisuuden kannalta jos vaikkapa harkitsee yrittäjyyttä.

Ja mielestäni värikoodatut haalarit ovat mainiot. Ensimmäistä vuotta aloittaessaan ei vielä tuntenut ihmisiä ja muutenki oli ehkä vähän pihalla. Usein valkohaalarinen osasi neuvoa asiasta. 

Muutenkin meillä on kyllä hyvä ilmapiiri hallissa ja neuvoa voi kysyä ihan keltä vain. Kummastutti kun Jari kertoi että jossain kouluissa esim. ensimmäisen vuoden oppilas ei saa edes kysyä neuvoa toisen vuoden oppilaiden opettajalta? Järjetöntä mielestäni. Meillähän saattaa kaikki kolme: Jari, Juha ja Jani käydä sanomassa oman mielipiteensä miten työ kannattaisi tehdä, mutta siitä pitää itse sitten löytää sopiva ratkaisu.