Pinstriping, Koukeroita +Honda CBR

 Tänään pinstraippailtiin aikalailla. Koukero harjoituksia ja muuta jännää.

 Jotakin tuollaisia.

 Hyvällä fiiliksellä maalailtiin samalla musiikkia kuunnellen. Toin kajarit kotoa joten popitettiin sielä yläparvella. Parit muuvitki vetästiin Sallan kanssa. Aijjettä varmasti ilo silmälle.

Luovuutemme pääsi valloilleen.

 Loppupäivästä saimme kuulla seuraavasta projektistamme (Sallan ja Hannan kanssa) : Honda CBR moottoripyörän katteet. Muovikorjausta ja paikkamaalausta tiedossa.

Kuvia vaurioista:

 

Pensselöintiä, Logo harjoituksia

Dodiiiiin. 

Eilen porukalla käytiin Raamareilla ostamassa mm. messuille siveltimiä, kompura ja joku uusi kynäruisku testaukseen ... jotakin tällästä pientä kivaa. Muuten sitten harjoiteltiin pinstraippausta ja pensselöintiä. Hermoja ei enää koeteltu niin rankasti, kiitos tämän opuksen. Paaljon hyödyllistä tietoa.

_______________________________

Chevrolet -kelloihin olisi tarkoitus maalata (ilmeisesti pinstraipata) se logo, josta aijemmin oli puhetta. Ja sehän on tämän näköinen.

Itse en pinstraippaus siveltimeen pahemmin koskenut. Se ei niinkään suostu yhteistyöhön. Pitäydyin normi pensselissä.

Sallan ja meitin harjoitteluja.

 Ja luomuksiani surullisenkuuluisalta pinstraippaus harjoittelu päivältä (Ainoat jotka eivät lentäneet rypistettyinä roskikseen).

 __________________________________

No mutta... Takaisin iloisiin asioihin.

Tänään sain hommakseni vähän pensselöidä tuollaista keskenjäänyttä kuvaa. En tiedä mikä tuo musta mötikkä on, mutta jollekkin asiakkaalle se kuuluu.

 Kuva ei ole itseni tekemä. Rajasin sitä ainoastaan harmaalla ja ruskealla.

Huomena lakkausta.

__________________________________

 Ja Corvetesta pikkuruisen, elikkäs se edistyy kivasti. Ja ainakin kun viimeksi sen näin, niin pohjamaalia oli saanut ylleen. Corvetesta lisää aikas hauskasti >> > Villen blogista < <<.

Pinstriping, Hermo meni.

Huoaaaah mikä päivä. 

Tänään reippain mielin aloiteltiin harjoittelemaan pinstraippausta, sillä oli aijemmin puhetta josko maalailisimme American Car Show'ssa. Tämän päivän perusteella: No way !

Kuvasta huomaa että oltiin tuolla yläparvella pensselöimässä. Riikka kävi napsimassa kuvia.

Eli siis toiveikkaina hommaa aloteltiin, mutta pian karu totuus iski kuin metrinen halko: EI TÄSTÄ TULE  YHTÄÄN MITÄÄN! 

Se oli hirvittävää. Sivellin ei totellut yhtään mikä johti siihen että ärräpäät lensi aikas vauhdilla (Onneksi ei oltu ihmisten kuuloetäisyydellä). Uuaaaah sitä toistuvaa epäonnistumisen tunnetta.

Katseesta voi huomata kuinka epäilen Sallan osallisuutta tästä katastrofista.

Ehkäpä jättäisimme pinstraippaamisen Hannan harteille American Car Show:ssa. Miten olisi? ( >> > Hannan blogiin < << )

 Onneksi päivälle löytyi piristys siitä että Ooppeli asiakas oli tuonut pullaa meille, jotka hänen autonsa paikkamaalasivat. Ja ennen kaikkea opin uuden sanan! MOTIVAATIOMUNKKI ! Mikä ihana sana, se kyllä lämmitti sydäntä toden teolla.

Tuutorointia, Enään sumurajojen kiillotusta.

 Tänään auto vietiin omistajalle takaisin ja hiano siitä tuli.

 Ennen luovutusta kuitenkin kiillotettiin käsin helmoissa olevia karheita sumurajoja.

Ja kuten huomata saattaa suojateippaukset olivat hieman pettäneet tiivisteiden kohdalta...

 

 

... mutta maali lähti kiltisti pois kun vähän rapsutteli mattopuukolla tai kynnellä.

Tuolla tavalla kivasti.

Kelpo auto siitä saatiin ja ykköset teki töitä ahkerasti.

  

Yllä olevaa kuvaa otattaessa kysäistiin Sallan kanssa josko joku (Vaikkapa opettaja) menisi poseeraamaan auton viereen, MUTTA EI! On se kumma kun kaikki lähistöllä olevat hyppää seinän viereen tähän tapaan.

Häpeäisivät. Millä ne nyt luulee että saan blogini kävijälaskurin raksuttamaan säännöllisesti, kun kukaan ei ole poseeraamassa autokuvissa!

 Nooh, annettakoon anteeksi tämän kerran.

Ja sehän on sillä tavalla että tuutorointimme on ohi nyt. Huojentunein mielin voimme todeta että hyvinhän se meni: Vältyttiin henkilövahingoilta ja mittaavilta tuhoilta. Lopputuloksesta tuli hyvä, tuutorit oppivat juttuja ja toivottavasti orjam... ehem siis ohjaamamme oppilaatkin.

_________________________________________

Ooppelin lisäksi puuhailtiin Chevrolet -kellojen parissa. Eipä siinä muuta kun välihiottiin ne #800 hiomapaperilla ja karhunkielellä. Hiomiseen meni kyllä harmillisen kauan kun niihin oli tahtonut tulla tuollaista valuman tyylistä. Huomena ne lakataan taas kerran.

 Ja oli kyllä melkolailla onnistunut päivä vaikkei paljoa keretty tekemäänkään. Sallan kanssa oltiin sen verran skarppina ettei saatu osaksemme kuin yksi facepalm Juhan osalta.

Tietämättömille tähän tapaan.

Mielestäni henkevä keskustelu liimapaperin uudelleenkäyttötavoista, kuten rintakarvojen vahauksen yhteydessä, oli kuitenkin hyödyllinen oppimiseni kannalta.

Tuutorointia, väriä ja lakkaa pintaan.

Tänään heti aamusta oli aika levottomat jutut meillä (useimmiten ei-niin-järkevät -jutut kohdistuu vasta loppupäivälle) ja opettajakin huokaisi: "Jaaha. Heti aamusta..." ,kun oli meitä hetken kuunnellut. Voi Juha parkaa!

No mutta, maanantaina ykköset olivat hioneet pohjamaalatut kohdat ja tänään auto oli maalaamossa valmiina tosi toimiin. Suojauksien, rasvanpoiston yms. putsaustoimenpiteiden jälkeen aloiteltiin maalausta.

Aluksi vedettiin blenderiä maalattavan kohdan ympärille.

 Sitten pohjamaalin päälle väriä, mikä sitten häivytettiin blenderin päälle.

 Ja Salla näyttää miten takaluukun lakkaus hoituu. Kaikki neljä saatiin jotakin maalattavaa ja lakattava.

Lähes kaikkien ovien "alahelmoissa" (mika onkaan) oli paikkamaalattavaa ja tässä lakataan yhtä helmoista.

Päivän lopuksi autoa uunitettiin ja Sallan kanssa kerettiin kerran lakkaamaan nuo "Chevrolet -kellot" (+Sallan puinen korurasia) -> 

Salla jäi vielä urhoollisena poistamaan kriittisten paikkojen suojauksia sinne mieeleettömän kuumaan maalaamoon, kun itse juoksin kiireenvilkkaa myöhässä matikantunnille. Mahtoikohan se Sallero selvitä sieltä uunista... No huomena se löytyy sieltä, ehkä jopa elossa mutta ainakin hyvin kypsennettynä!

Tuutorointia, pohja- ja hiomamaali

Tänään tuutorointi hommat jatkuivat, kun oli aika vetästä paikkamaalattaviin kohtiin pohja- ja hiomamaali.

Auto suojattuna maalaamossa.

Ja jos kuvasta kukaan edes huomaa, niin peilin suojauksessa on käytetty aika mielenkiintoista ratkaisua. Se ei kuitenkaan ole niin justiinsa, koska todennäköisyys sille, että maalia sinne seutuville päätyisi, on hyvinkin olematon.

Ja kappas! Nähtävästi kuvaan on eksynyt meitä viihdyttämään yksi tuollainen GTi:n kansikuva pimukin.

En nyt tiedä onko ihan soveliasta laittaa tälläisiä kuvia tänne minun hyvinkin asiapainotteiseen blogiini, mutta kun tuollaisia kuikelo tytönhupakoita meillä sielä hallissa pyörii. Enkä nyt varmaksi menisi sanomaan, että onko niillä kaikki ihan kotona. Aika levottomat jutut niillä joskus kun sivukorvalla kuulee...

Niin ja siis takaisiin asiaan! Siinä kun ykköset oli maalattaville kohdille näyttänyt vähän pölyliinaa...

( Yllä lisää mielenkiintoisia teippihässäköitä :D )

...niin vetäistiin pohjamaalia muutama keikka ja sitten jokusen ajan päästä hiomamaalia.

Joo että kyllä siitä vielä kelpo auton saa.

Tosin ei välttämättä tällä tuutori kaksikolla! Järjenjuoksu on välillä hyvin huolestuttavalla tasolla.

Nooo kunhan juksasin, ihan hyvä siitä tulee... ehem...

Tuutorointia

Tänäpänä saatiin Sallan kanssa tehtäväksemme tuutoroida paria ykkösluokkalaista kun halliin tuli taas yksi Ooppeli paikkamaalattavaksi. Ruoste puski läpi takaluukusta...

... ja toisen takaoven seutuvilta (kohdista katseesi punaisen rinkulan suuntaan, siellä se ruostepahanen kurkistelee).

Helpompaahan tuutorointi olisi jos olisi edes jonkunlaista kokemusta tälläisten ruostevaurioiden korjaamisesta. Eli aika hoo moilasina siinä oltiin ja ravattiin hakemassa opettajaa apuun. Antaa toki tosi hyvän kuvan meistä. Hyväähän tässä kyllä on se, että opitaan Sallan kanssa samalla nämä ruostehommat, kun saadaan kerrata vasta opitut paikkamaalausjutut.

Nooh... siinä sitten pestiin auto ja rasvanpoistettiin takaluukku jne. Tai siis ykköset pesi ja rasvanpoisti...

Ongelmia tuli jo alkuvaiheessa kun takaluukkua ei saatu auki, mutta joku sitten näppärästi sai avattua sen sisäpuolelta. Kuinka monta miestä tarvittiin aukaisemaan tuo takaluukku?

Ainakin neljä. 

Ennen hiontaa suojattiin takaoven seutu. Siinä seisoskelen vähän natsin näköisenä, mikä oli kyllä hyvinkin inhottavaa. Passittaa toiset tekeemän töitä samalla kun itse seisoskelee melkolailla toimettomana. Ei kiva... Ehkä jos olisi sivussa voinut tehdä jotakin omaa hommaa.

Aloitettiin hiomaan ruosteet pois 50:llä tuommotteella pikku hiomiskoneella.

Sitten 180:llä, 240:llä ja viimein karhunkielellä.

Että semmottia...

___________________________________________

Eilen Anskun kanssa lakattiin chevroletin logon mallisia puuzipaleita (kelloja niistä taitaa tulla). Aluksi lakattiin ohennetulla lakalla (kusilakalla) useita kertoja ja lopuksi normaalilla lakalla.

Tänää hioskeltiin Salleron kanssa niitä kevyesti 240:llä ja karhunkielellä, mutta ei keretty lakkaamaan. Osteriossikin sielä kuikuilee taustalla. Reppana on jo hivenen pölyn peitossa kun joutuu sielä kiikkumaan yksikseen ihan toimettomana.

Myllytystä

Maanantai ja tiistai kuluivat myllytyksen merkeissä. Myllytettiin (eli kiillotettiin) auto muuten kokonaan, paitsi "uudet" maalaamamme osaset. Ne saivat osakseen vain vahauksen. Juha opetti ja neuvoi myllytyksessä ja Salla saikin ovelasti tuollaisen salakuvan napattua Juhasta.

Maanantaina kun ensimmäistä kertaa koskettiin tuollaiseen tappovehkeeseen (lue myllytyskone) ei kauheasti kenenkään osalta oltu varmoja että kumpi vie kumpaa.

Pelonsekainen poseerauskuva:

Kokeiltiin myllyttää aluksi vähän konepeltiä. Kauaa ei keretty asiaan perehtymään kun vuoroon tuli blogikoulutusta (vai miksikä sitä nyt kutsutaankaan, pakkodatauksestakin taisi joku vähemmän innostunut puhua).

Tiistaina taidettiinkin Sallan kanssa myllyttää koko päivä. Juha oli hoidellut konepellin kuntoon ja Sallan kanssa meille jäi tehtäväksi myllyttää loput autosta. Kun homma alkoi luistamaan niin

 se oli mukavaa puuhaa. Holtiton tappovehje muuttui kivaksi pikku myllytyskoneeksi kun sille näytti että kuka tässä vie ja minne!

Aikataulu oli melko tiukka ja siksi hommat jaettiin meille kivasti, että saataisiin mahd. pian valmista. Myllytin edellä hieman karkeammilla välineillä, Salla tuli hienommalla perässä ja Roosa vahasi pinnan meidän jälkeen. Saatiin auto valmiiksi viimehetkillä ja Opel Astra annettiin takaisin omistajalle hyvin kauniin kiiltävänä ja vahattuna.

Tänään mm. videokuvasin opettajien ja muutamien oppilaiden ns. keskustelua. Video menee jonnekkin ihmisille katseltavaksi (enpäs nyt muista mitä tärkeitä henkilöitä ne olikaan mutta kuitenkin). Koko eilisen päivän ankaran myllytyksen takia kädet hieman kipeänä, joten toivoa sopii ettei videokuva kauheasti täristänyt.