Bujakazaaa!
Tänään saatiin harjoitella Sallan kanssa kynäruiskulla maalaamista. Se oli tosi lystiä! Anzelika näytti meille miten ruisku toimii, kertoi maalien seossuhteet, antoi vinkkejä maalaukseen, näytti miten ruisku pestään ja kaikkea muutakin tarpeellista.
Ei vielä tänään kajottu niihin ah niin ihanan vihreisiin levyihin vaan harjoiteltiin yhteen vähemmän tärkeään puulevyyn.
Aloitettiin maalaamaan valkoisella. Ensin hahmottelin rajoja, kuten kuvasta näkyy, hurjan keskittyneenä. Oli kyllä niin tarkkaa hommaa että ei siinä voinut juurikaan vilkuilla tai keskittyä mihinkään mitä ympärillä tapahtui.
Tältä se näytti kun rajat alkoi olla kohdillaan.
Sitten väritin kissaa vähän valkoisemmaksi.
Ja tässä vaiheessa alettiin lisäillä kuviimme hieman tumman harmaata, mikä osottautui katastrofiksi. Oli ruisku kummalla tahansa, kun taiteilimme omia kuviamme, niin rumat sanat kajahteli työ pisteemme suunnalta. Aijempi onnistumisen fiilis (kun maalattu kuva oli muistuttanut edes jotenkin piirrettyä versiota) vaihtui hetkessä epätoivoon ja turhautumiseen.
Työpiste näytti tältä tuona synkkänä ja masentavana hetkenä.
Ja tässä kuvani joka yhtäkkiä muuttui hirvittävän näköiseksi irvikuvaksi.
Onneksi sain korjattui tapahtuneen vahingon valkoisella !
Nou hätä siis.
Lopuksi vielä lisäsin väriä kissan rusetteihin ennenkuin päivä oli pulkassa ja mentiin pesemään ruisku.
Mielestäni kummallakin meni varsin hyvin, sillä onhan nämä ensimmäiset kynäruiskuilu kertamme. Ainoa miinus oli siinä että kynäruiskuja oli vain yksi käytössä (kompuroita ei taida olla kahdelle kynäruiskulle). Oli piinaavaa odotella omaa vuoroa kun oli ihan täpinöissään ja kädet syyhysi päästä jo maalaamaan.
Toivottavasti saamme puuhastella kynäruiskujen kanssa tulevaisuudessakin ja jatkaa huomena harjoittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti