Automaalarin työergonomia 4: Työympäristö

Kehonhuolto ja ergonomia-opintojakson raportti: Osa 4

"Kemialliset vaaratekijät ovat yksi merkittävimmistä vaaratekijöistä automaalauksessa"

Oma kokemus kemiallisista haittatekijöistä:

Kemialliset haittatekijät ovat yksiä merkittävimmistä vaaratekijöistä, mutta niiltä ei monesti suojauduta riittävästi ennenkuin "on liian myöhäistä". Itsekkään en käyttänyt hengityssuojainta kun pesin kittilastoja tinnerillä ennenkuin herkistyin tinnerihöyryille. 

Opiskeluaikana ei aina tullut käytettyä hengityssuojainta kittilastoja ja ruiskuja pestessä. Olisinkohan työskennellyt n. vuoden verran automaalaamossa, kunnes herkistyin tinnerihöyrylle niin, etten voinut oleilla "tinnerikulhon" luona ollenkaan ilman hengityssuojainta. Yskiminen alkaa vaikka kaveri pesisi kittilastaansa muutamien metrien päässä. Käytännössä tämä ei haitannut työn tekoa, mutta hengityssuojaimesta tuli tässä vaiheessa välttämätön. En tiedä vaikuttiko tämä herkistyminen myös siihen etten nykyään voi oleilla huoneessa, jossa on käytetty suihkutettavaa deodoranttia. Tuntuu ettei pysty hengittämään ja yskittää vain kovasti.

Tässä päivityksessä siis automaalarin työympäristön kuormittavista tekijöistä.

_______________________________

Automaalarin työympäristön kuormittavat tekijät

Automaalarin työskentely-ympäristöt voivat vaihdella työpaikan ja työtehtävän mukaan. Yleensä automaalari työskentelee hallimaisessa ympäristössä. Työskentelytiloja automaalauksen eri työprosessien vaiheissa voivat olla esimerkiksi ajoneuvon esikäsittely- ja/tai viimeistelytila (mm. auton peseminen ja kiillotus), pohjatyöskentelytila (mm. hiontatyö), maalauskammio (mm. ruiskutustyö), varastotilat (mm. maalien ja materiaalien varastointi). Kuormittavia tekijöitä työympäristössä voivat olla esimerkiksi valaistus, lämpöolot ja kemialliset haittatekijät.

Valaistus

Valaistuksella on suuri vaikutus automaalarin työskentelyyn. Valaistuksen täytyy olla työskentelytiloissa riittävä, jotta työprosessit voidaan suorittaa yrityksen laatuluokituksen mukaisesti. Erityisesti maalauskammiossa tulee olla hyvä valaistus, jotta maalaustyöt onnistuvat mahdollisimman hyvin.

Maalattavaa pintaa tulee tarkastella maalauskammion valaistusta hyödyntäen

Työturvallisuuskeskuksen mukaan heikko valaistus voi johtaa virheellisiin ja kiertyneisiin työasentoihin tai välillisiin oireisiin kuten päänsärky. Puutteellinen valaistus lisää myös työssä väsymistä ja tapaturmariskiä. Valaistus on hyvä silloin kun valo tulee sopivasta kulmasta, eikä häikäise tai aiheuta häiritseviä varjoja kulkutielle tai työkohteeseen tai heijastuksia työkohteen pinnasta. Hyvä valaistus myös korostaa työkohteen muotoja. (Valaistus. Työturvallisuuskeskus 2016.) 

Lämpöolot

Työturvallisuuskeskuksen mukaan lämpötila-aluetta 21–25 °C pidetään lämpöviihtyvyyssuosituksissa miellyttävänä. Lämpötasapainoon vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi työntekijän vaatetus ja työn kuormittavuus. (Lämpöolot. Työturvallisuuslaitos 2014.)

Automaalien varastointi-, ruiskutus- ja haihdutuslämpötilat tulee säilyttää optimaalisina niin, että maalit säilyttävät ominaisuutensa. Muuten automaalarin työskentelytilojen lämpötilat voivat olla vaihtelevia. Tämä korostuu etenkin kylminä talvipäivinä ja kuumina kesäpäivinä, jos työskentelytilan nosto-ovea pidetään pitkiä aikoja auki, esimerkiksi ajoneuvojen siirtojen ajan. Sen lisäksi talvisin kyykky- ja polviasennoissa työskentely betonilattialla on kuormittavaa kylmyyden ja vetoisuuden vuoksi. Maalauskammion lämpötilat ovat säädeltävissä, mutta esimerkiksi joissakin tapauksissa maalien haihdutuslämpötilaksi voidaan säätää +60-65 °C ja joskus työvaihe voi vaatia hetkittäistä työskentelyä kyseisessä lämpötilassa. 

Lämpöolosuhteet vaikuttavat lämpöviihtyvyyteen, työn kuormittavuuteen, fyysiseen ja henkiseen suorituskykyyn ja terveyteen (Työhygienia. Työsuojeluhallinto 2008). Työtilanteissa on tavallisinta käsien ja jalkojen jäähtyminen. Lievä kylmäaltistus heikentää käsien toimintakykyä ja joko parantaa tai heikentää älyllistä toimintakykyä. Kylmän aiheuttamia vaurioita ovat paleltumat, hypotermia, revähdykset, työtapaturmat (liukastumiset, kaatumiset ja kylmään liittyvät sairaudet). Kuumassa työympäristössä lämmönsäätelyjärjestelmä sekä sydän ja verenkiertoelimistö kuormittuvat. Kuumasta johtuvia oireita ovat mm. lämpöpyörtyminen, jolloin pinta- ja ääreisverenkierron voimakas vilkastuminen jättää aivot hetkellisesti ilman riittävää verenkiertoa, sekä lämpöuupuminen, jonka aiheuttaa tunteja kestävän hikoilun horjuttama elimistön neste- ja suolatasapaino. Voimakas infrapunasäteily voi myös aiheuttaa palovammoja. (Lämpöolot. Työterveyslaitos 2014.) 

Kemialliset haittatekijät

Automaalari altistuu työssään erilaisille kemikaaleille ja ilman epäpuhtauksille mm. maalisumun ja hiontapölyn muodoissa. Liuotinaltistavia työvaiheita ovat erityisesti ruiskumaalaus, maalin ja lakan sekoitus sekä ruiskun pesu. Pölylle automaalari altistuu tavallisimmin hiontatyössä. Altistuminen kemiallisille haittatekijöille voi tapahtua ihon läpi imeytymällä, haavojen, hengityksen, silmien tai suun kautta. Kemialliset vaaratekijät ovat yksi merkittävimmistä vaaratekijöistä automaalauksessa (Malliratkaisuja automaalaukseen. Työterveyslaitos 2009).

Seuraavissa kappaleissa on mainittu liuotinaineiden, isosyaniittien ja pölyn aiheuttamia terveyshaittoja, mutta lisätietoa kemikaaliturvallisuudesta ja erilaisten kemiallisten aineiden haitoista löytyy esimerkiksi Työturvallisuuslaitoksen valmistelemista OVA-ohjeista: https://partner.ttl.fi/ova/. 

Liuotinaineet

Liuottimet pääsevät rasvaliukoisina imeytymään elimistöön. Eniten liuottimille altistutaan hengittämällä liuotinhöyryjä, mutta ne voivat imeytyä myös ehjän ihon läpi. 

Välittömät vaikutukset: 

Liuotinhöyryt voivat ärsyttää nenän ja nielun limakalvoja, hengitysteitä sekä silmän sidekalvoa. Nesteiden käsittely myös kuivattaa ja ärsyttää ihoa. Roiskeet voivat vahingoittaa silmiä. Nopeasti ilmaantuvia hermosto-oireita ovat huimaus, päänsärky, huonovointisuus, väsymys ja huumaantumisen tunne. Äkillinen, yleensä tapaturmainen, altistuminen erittäin suurille liuotinhöyrypitoisuuksille voi johtaa myrkytystilaan ja tajuttomuuteen. Yleensä lyhytaikaisen altistumisen vaikutukset ovat kuitenkin ohimeneviä. 

Pitkäaikaisvaikutukset: 

Toistuva ja pitkäaikainen altistuminen liuottimille saattaa aiheuttaa pysyviä keskushermostomuutoksia, joita kutsutaan liuotinaivosairaudeksi. Tyypillisiä oireita ovat muistin, keskittymiskyvyn ja uuden oppimisen häiriöt. Lisäksi voi esiintyä väsymystä, ärtyneisyyttä, mielialahäiriöitä, päänsärkyä, unihäiriöitä ja alkoholin sietokyvyn heikkenemistä. Oireet eivät etene, mutta eivät paranekaan, liuotinaltistumisen loputtua. Lisäksi pitkäaikainen altistuminen liuotinaineille saattaa aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita, ääreishermoston oireita sekä näön ja hajuaistin muutoksia. Liuotinaineille altistuminen saattaa myös vaikuttaa hedelmällisyyteen ja lisätä keskenmenon vaaraa. 

(Altistuminen liuotinaineille työssä. Työterveyslaitos 2011.) 

Isosyaniitit

Automaalien kovettajat ovat isosyanaattipohjaisia. Isosyanaatit ovat voimakkaasti reaktiivisia ja ne ovat pitkään olleet tunnetuin ammattiastmaa aiheuttava kemikaaliryhmä. 

Välittömät vaikutukset: 

Suuret isosyanaattipitoisuudet ilmassa voivat aiheuttaa akuutteja hengitysteiden ja silmien ärsytysoireita, kuten kutinaa, polttoa tai pistelyä nielussa, nenän tukkoisuutta ja ärsytysyskää. 

Pitkäaikaisvaikutukset: 

Isosyanaatit voivat aiheuttaa viivästynyttä ihokosketusallergiaa ja siitä johtuvaa allergista kosketusekseemaa. Isosyanaatit voivat aiheuttaa myös yliherkkyyssairauksia, kuten astmaa ja allergista kosketusihottumaa. Astma voi jäädä pysyväksi isosyanaattialtistumisen päättymisestä huolimatta. Herkistyneille oireita voivat aiheuttaa jo hyvinkin pienet isosyanaattipitoisuudet ja ammattitautitapauksissa on yleensä tarpeen lopettaa isosyanaateille altistuminen kokonaan, mikä saattaa johtaa työpaikan vaihtoon varsinkin pienissä yrityksissä. Isosyanaatit voivat aiheuttaa astman lisäksi allergista nuhaa. Alveoliitti (keuhkorakkula-tulehdus) on harvinaisin isosyanaattien aiheuttamista keuhkosairauksista. HDI-isosyanaattien aiheuttamia astmoja on esiintynyt erityisesti ruiskumaalareilla tai muilla maaleille altistuneilla työntekijöillä. 

(Isosyaniittien aiheuttamat terveyshaitat. Työterveyslaitos 2013.)

Pölyt ja pienhiukkaset

Tavallisimmin automaalari altistuu pölylle hiontatyön aikana. Jotkut pölyt voivat aiheuttaa ihottumia, mutta pölyjen aiheuttamat ammattitaudit ovat pääasiassa hengityselinten sairauksia. Jos pöly on myrkyllinen tai se sisältää myrkyllisiä ainesosia, vaikutus voi kohdistua myös muihin kohde-elimiin. Pölyn hiukkaskoko vaikuttaa siihen, mille alueelle hengitysteissä aine kerääntyy. Pienimmät hiukkaset pääsevät keuhkorakkuloihin asti. Ultrapienet hiukkaset (nanohiukkaset) poistuvat keuhkoista suuria tehokkaammin, osin verenkierron kautta. (Työhygienia. Työsuojeluhallinto 2008, 15.)

Suojaimet

Hengityssuojainten käyttö on tärkeää etenkin liuotinaltistavia työvaiheita tehdessä. Hengityssuojaimen on oltava oikeanlainen, jotta se suojaa käyttäjäänsä kemikaalialtistumiselta. Automaalareilla on käytössä mm. aktiivihiilimaskeja ja moottorikäyttöisiä aktiivihiilisuojaimia (Työturvallisuus. Pintakilta 2013). Myös hiomapölyltä tulee suojautua pölysuojaimella. Käsineiden käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin kun altistutaan maalisumulle, -höyrylle tai hiontapölylle. Tärkeää käsineiden valinnassa on se, että pöly tai käytettävät kemikaalit eivät pääse ihokosketukseen. Työvaatetuksen tulee suojata käyttäjää kemikaalien ja hiontapölyn ihokosketukselta. Myös silmien suojaaminen työssä on olennainen osa työturvallisuutta. Silmät tulee suojata, kun työvaiheessa on riskitekijät siihen, että silmät altistuvat kemikaalien höyryille tai roiskeille, tai esimerkiksi hionta- tai ruosteenpoistotyössä, silmät altistuvat hiukkasille, pölylle ja roskille.

_______________________

Lähteet:
Valaistus. Työturvallisuuskeskus. Viitattu 20.11.2016 http://ttk.fi/etusivu_(vanha)/asiantuntija-_ja_toimistotyo/tyoymparisto/valaistus 

Lämpöolot. Päivitetty 27.11.2014. Työterveyslaitos. Viitattu 20.11.2016 http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/lampoolot/kylmatyo/kylma_toimintakyky/sivut/default.aspx

Hautalampi, T. Henriks-Eckerman, M. Engström, K. 2009. Malliratkaisuja automaalaukseen. Työterveyslaitos. Viitattu 17.11.2016 https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/Malliratkaisuja_automaalaukseen.pdf 

Altistuminen liuotinaineille työssä. 8/2011. 21 Tietokortti. Työterveyslaitos Viitattu 19.11.2016 http://www.ttl.fi/fi/tietokortit/Documents/Tietokortti%20_Liuotinaineet.pdf 

Isosyaniittien aiheuttamat terveyshaitat. Päivitetty 4.7.2013. Kemikaaliturvallisuus. Työterveyslaitos. Viitattu 18.11.2016 http://www.ttl.fi/fi/kemikaaliturvallisuus/ainekohtaista_kemikaalitietoa/isosyanaatit/isosyanaattien_aiheuttamat_terveyshaitat/Sivut/default.aspx 

Rantanen, S. Pääkkönen, R. Työhygienia. 2008. Kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Työsuojeluhallinto. 

Työturvallisuus. Päivitetty 9.9.2013. Pintakilta. Viitattu 4.12.2016 http://pintakilta.wikispaces.com/Ty%C3%B6turvallisuus